Keskittyisimmekö maahanmuuttosysteemin haasteisiin?

18.12.2020


Joka kerta, kun suljemme silmämme ja vaikenemme silloin kun näemme ongelmia, joihin liittyy muualta tulleita ihmisiä, synnytämme ja kasvatamme rasismia. 

Vaikka Suomi loistaa monessa asiassa maailman kärkisijoilla, meillä on joitain kipupisteitä, joihin ei tunnu kuuluvan ratkaisuja. Yksi näistä kipupisteistä on maahanmuuttosysteemi, ja tavastamme kohdata niitä haasteita, joita tämä asia tuo tullessaan. Asia tuntuu olevan kuuma peruna, johon ei haluta tarttua: katsotaan ohi ja toivotaan että ongelma korjaisi itse itsensä. Ongelmana tässä on, että olemme itse luoneet tämän ongelman, ja se ei korjaannu itsestään.


Miksi me valtiona haluamme tänne ihmisiä muualta, jos emme kykene tai halua ottaa heitä vastaan niin, että he integroituisivat yhteiskuntaamme? Yhtenä suurena ongelmana näen meidän, kantasuomalaisten rasismin pelon. Tässä on kyse paradoksista. Pelkomme ohjaa meitä rasismiin. Joka kerta, kun suljemme silmämme ja vaikenemme silloin kun näemme ongelmia, joihin liittyy muualta tulleita ihmisiä, synnytämme ja kasvatamme rasismia.


Jos me "katsomme ohi" maahanmuuttoon liittyvien ongelmien edessä, niin emme näe näitä ihmisiä muutoin, kuin jonkin rodun, värin tai toisen kulttuurin edustajina. Joku voi sanoa tässä vaiheessa, että meidän pitää "ymmärtää heitä." Juuri näin, meidän pitää ymmärtää, että jokaisella tänne tulijalla on vapauden lisäksi velvollisuuksia, joita täytyy täyttää. Meidän täytyy lopettaa tämä käsittämätön pelko rasismista. Suomen Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan rasismi viittaa systeemiin, joka ylläpitää rodullistettuja valta-asetelmia. Ymmärrän itse rasismin tiettyyn ryhmään kohdistuvana ennakkoluulona, jolle ei välttämättä ole mitään todellista pohjaa, tai että ennakkoluulo yleistää koko ryhmän ongelmien edessä. Rasismin torjumiseen on onneksi keinoja. Meidän tulee tuntea niitä olosuhteita ja kulttuureja, joista meille saapuu ihmisiä. Kun kuva muodostuu tästä, niin voimme kohdistaa resursseja paremmin.


Olen itse asunut vuoden Syyriassa. Toimin pohjois-Israelin ja etelä-Syyrian välisellä loitontamisvyöhykkeellä rauhanturvatehtävissä lääkintäjoukoissa. Toimin poliklinikan kersanttina. Vastuullamme oli alueen rauhanturvaajien ja heidän omaistensa terveydenhoito, ja teimme alueella ns. humanitaarista työtä eli pidimme tiettyinä päiviä viikossa arolla vastaanottoa paikallisille syyrialaisille. Vuoden aikana tutustuin suureen joukkoon ihmisiä: muihin rauhanturvaajiin eri kansallisuuksista sekä paikallisiin ihmisiin. Silti en voi sanoa tietäväni muuta, kuin mitä näin ja koin. Teimme näiden ihmisten kanssa yhdessä työtä rinta rinnan: se oli itselleni reitti paikalliseen kulttuuriin. Sen voin sanoa, että kulttuurit ovat hyvin erilaisia ja tämän ymmärtämiseen pitäisi käyttää resursseja enemmän.


Tärkeä asia, joka vaatii huomiota, on kielitaito. Meidän täytyy kohdistaa huomattavasti enemmän voimavaroja kielen opetukseen heti, kun tulija saapuu rajan yli. Resurssit tulee keskittää meidän virallisiin kieliimme, suomeen ja ruotsiin. Kieli on avainasemassa, kun tulija otetaan osaksi meidän yhteiskuntaamme. Kieli on paljon muutakin, kuin vain kieli: kieli on osa kulttuuria ja historiaa. Kieli on osa tapoja ja normeja. Minun on mahdotonta ymmärtää, miten tänne tulija voi todella integroitua, jos hän ei opi kieltä. Espoossa opetetaan tällä hetkellä kymmenillä kielillä, minkä näen suurena epäkohtana, koska se ylläpitää polarisoitumista. Meille pitää riittää se, että opetamme suomea ja ruotsia tulijoille. Kielenopiskelun pitää olla sidottuna sosiaalitukiin: jos et opiskele, et saa tukia. Kielenopiskelun tulee yltää kaikkiin perheenjäseniin. Yhdessä kielenopiskelun kanssa voimme velvoittaa tulijoita erilaisiin töihin. Meillä on jo loistavia järjestelmiä olemassa, joista voimme löytää ratkaisun, kuten Kelan organisoimat ja rahoittamat kuntouttavat työharjoittelut. Kelan avulla voisimme helpottaa kankeaa työmarkkinalainsäädäntöämme, jossa on enemmän pykäliä kuin asukkaita Suomessa. Tarjoamalla työtä kohtaamme tulijat tasavertaisina, ja otamme heidät mukaan aktiivisina toimijoita osaksi tätä hienoa yhteisöä nimeltä Suomi. Työssä meillä kaikille myös tarjoutuu tilaisuus tutustua erilaisiin ihmisiin, ja kohtaamme heidät yksilöinä. Opimme muiden ihmisten kulttuureista, ja opetamme omaa kulttuuriamme, mitä varmasti suuri enemmistö tänne tulijoista haluaakin oppia. Ne, jotka eivät halua osallistua näihin yhteisiin talkoisiin kykyjensä mukaan, tai eivät noudata lakejamme, saavat lähteä. Emme voi hyväksyä "valmiiseen pöytään" tulijoita, jos ei ole valmis tekemään mitään. Kukaan meistä täällä ei voi käyttää systeemiä hyväkseen, ja tähän on vedettävä selkeä raja.

On varmasti hienoa, että pyrimme poistamaan markkinoilta tuotteita, jotka viittaavat esim. tiettyyn etniseen ryhmään. Näinhän tapahtui mm. fetsipäisen hahmon poistamisessa jugurttipurkista, sekä eskimojäätelöpuikon kohdalla. Valitettavasti nämä toimenpiteet eivät vielä poista maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Meidän on aika katsoa ongelmiin ja lopettaa pelkääminen. Meidän on aika tehdä asialle jotain.


- Pekka Riihimäki